Viime kirjoituksen taisi huomata vain Päkäpää, kiitokset huomiosta! :-) Onhan tämä tauko ollut hieman pitkä, myönnetään.
Vaalit olivat ja menivät, ja kohdallani jäljelle jäi vain ihmetys. Olen aina pitänyt itseäni konservatiivisena, osin suvaitsemattomanakin. Jo hyvissä ajoin ennen vaaleja, alkoi takaraivossani kuitenkin sykkiä epävarmuus siitä, onko iso osa suomalaisista jopa minuakin suvaitsemattomampia. Mielestäni oma suvaitsemattomuuteni kuitenkin on pelkästään minun ongelmani, ei niiden jotka ovat erilaisia, joten mieleeni ei ikinä tulisi julistaa itseäni paremmaksi, kuin kukaan itselleni tuntematon ihminen. Suvaitsemattomuuteni kun ei ole heidän ongelmansa, vaan pelkästään minun, miksi siis kaataisin omia ongelmiani heidän päälleen.
Olen saanut onneksi tutustua erilaisiin ihmisiin. Tuttavapiiristäni kun löytyy eri uskontokuntien edustajia niin kuin uskonnottomiakin, sukujuuriltaan satojen vuosien takaa suomalaisia, kuin muissa maissakin syntyneitä. Suomessa ja ulkomailla asuvia, tummia ja vaaleitam homo- ja heteroseksuaaleja. Siviilipalveluksen ja asepalveluksen suorittaneita. Puoluekannaltaan Vihreitä, Kokoomuslaisia, Vasemmistoliittolaisia, Keskustalaisia, Demareita, jopa Kommunisteja, kuin myös politiikkaa täysin yhdentekevänä pitäviä. Äidinkieleltään suomea, ruotsia tai jotain muuta kieltä puhuvia. Kaupunkilaisia ja maalaisia, virkamiehiä, yksityisyrittäjiä, maanviljelijöitä, tehdastyöläisiä... Enkä ole päättänyt mikä elämäntapa on oikea. Tai mitkä juuret ihmiselle ovat ne oikeat. Onneksi. Olen ajatellut jokaista ihmisenä. Koska se on ainoa asia joka ulospäin näkyy. Myös siksi taannoinen vaalien ympärillä pyörinyt keskustelu on tuntunut kovin ristiriitaiselta.
Asiaan voisi mennä vaikka kuinka syvälle, tai takertua pikkuseikkoihin. Päällimmäisinä seikkoina olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että kun aletaan lokeroimaan ihmisiä eri "kasteihin", nousevat niskakarvani pystyyn. Onko niin, että emme hyväksy yhteiskuntaamme kuin niitä ulkomaalaisia, joista meille on hyötyä? Miksi meillä olisi oikeus edes tehdä näin? Kuinka sama ihminen voi olla sitä mieltä, että peruspäivärahan varassa elävä muualta tullut suurperhe käyttää järjestelmää hyväksi, kun taas suomalaiselle perheelle tuet eivät riitä elämiseen (nyt en siis ota tukien suuruuteen tms. kantaa, vain asenteisiin)? Onko käynnissä jokin kilpailu josta en vain ole kuullut, "kenellä menee huonoimmin"? Onko toisen "kastin" hyvinvointi pois jotenkin omasta elämänilostani? Absurdia, sanon minä.
Mukana vaaliuurnilla on ollut niitä, jotka todellakin jakavat ihmiset eri kasteihin. Kuitenkin mukana on ollut vielä enemmän niitä, jotka ovat mielestään antaneet hyvän näpäytyksen vanhoille poliitikoille, kuitenkaan tuntematta lainkaan arvomaailmaa, jota heidän äänensä saanut puolue edustaa. Näitä äänestäjiä on varmasti löytynyt useista eri puolueista. Tästä olen hyvin surullinen. Itse kun haluan varmistua tarkkaan, että ääntäni ei käytetä väärin. Toistaiseksi olen pettynyt ihmisiin. Toivon että voin jossain vaiheessa perua sanani, ja todistaa jälkikäteen tämänhetkisen ajatusmaailmani mustavalkoiseksi. Mutta pessimisti sisälläni koittaa yhä toipua. Onneksi eniten on ollut niitä, jotka ovat todennäköisesti pohtineet päätöstään omasta näkökulmastaan, vailla ennakkoluuloja. Tarkoitus kun ei ole muuttua täysin yhden aatteen maaksi, vaan ihmiset ovat erilaisia.
